LASIMESTARI JA POJAT - YRITYKSEN HISTORIA
Helsingin Kruununhaassa kauan toiminut ja sittemmin Espooseen muuttanut perheyritys osallistui puoli vuosisataa sitten erikoisella tavalla Helsingin 400-vuotisjuhliin. Tuomiokirkon kellotaulu oli tuhoutunut jatkosodan pommituksissa kevättalvella 1944. Helsingin komein kello oli ilman viisareita ja valaistusta useita vuosia.
Bergholmin veljekset Kurt, Nils ja Åke Bergholm päättivät korjata puutteen ja lahjoittivat kaupungille uuden lasisen kellotaulun. Valetusta raakalasista tehdyn kellotaulun halkaisija on pari metriä ja paksuutta sillä on lähes kolme senttiä. Kellotaulun numerot ovat 20 senttimetriä korkeat ja ne on tehnyt maalarimestari S. Vuorio. Kellotaulun lasi toimitettiin laivalla Englannista.
TAULU TORNIIN
Tuomiokirkon kellotaulu painaa 240 kiloa, joten sen nostaminen kirkon torniin oli melkoinen urakka 1940-luvun lopulla. Joulukuun lopun hyisessä säässä Åke Bergholm opasti kaupungin miehiä, kun puuhäkkiin pakattu lasitaulu vedettiin ulkokautta tukevia telineitä pitkin ylös torniin. Uuden vuoden aattona 1949 kellotaulu asennettiin paikalleen.
Tuomiokirkon uuteen kellotauluun sytytettiin valo uudenvuoden yönä tasan klo 24. Kaksitoista kellonlyöntiä käynnisti Helsingin 400-vuotisjuhlat. Suomenlinnasta ammuttiin 40 kunnianlaukausta, joiden leimahdukset saattoi nähdä täpötäydellä Senaatintorilla.
Kellotaulun lahjoittaja lasitusliike Oy Bergholm Ab oli joutua vaikeuksiin hyvän hankkeen takia. Lahjaveroa ei kaikessa kiireessä huomattu maksaa. Verovirasto ilmoitti, että verovapaata on ainoastaan yleishyödykkeelliseen tarkoitukseen tehty lahjoitus. Kaupunki vaati lahjoituksesta myös kunnallisveroa.
Bergholmin veljesten mielestä kyse oli yleishyödyllisestä hankkeesta. Varmasti vieläkin yhdeksän kymmenestä Senaatintorin kulkijasta tarkistaa ajan Tuomiokirkon kellosta. Verosotku selvisi, kun toimitusjohtaja Kurt Bergholm kävi kaupunginjohtajan luona. Erick von Frenckell soitti verovirastoon ja uhkasi erota, jos lahjoituksesta peritään veroa.
KIRKON KAUNIIT IKKUNAT
Vuonna 1910 Karl Gottfried Bergholm perusti lasialan yrityksen Katajanokalle osoitteeseen Kanavakatu 2. Talo oli niin sanottu Norrménin linna, joka myöhemmin purettiin Enson pääkonttorin tieltä. Samaan aikaan yrityksen kanssa syntyi perheeseen esikoinen Åke. Lyijylasiopin käynyt lasimestari Bergholm sai pian mainetta tekemällä harvinaisen kauniit lyijylasi-ikkunat Tampereen tuomiokirkkoon.
Kruununhakaan suomenruotsalainen perheyritys siirtyi vuonna 1916. Lasitusliike muutti vuonna 1936 Vironkadun tiloihin, jotka olivat käytössä vuoteen 2013 asti. Bergholmin lasihiomo, sittemmin lasinjalostustehdas Sisustuslasi Oy toimi Hämeentiellä, ikkunalasitoiminta ja pääkonttori oli Vironkadulla. Myöhemmin avattiin autolasivarasto Maneesinkadulla, Liisanpuiston vieressä.
Bergholmin seitsenhenkinen perhe, isä ja äiti, pojat Åke, Kurt, Nils ja Runar sekä tytär Erna asuivat osoitteessa Mariankatu 15 pihanpuolella samassa talossa, jossa lasitusliike toimi kadun puolella. Vastapäätä asui Pehr Nyman, Avainahjon perustaja, joka oli Bergholmin veljesten kaveri. Kaikki ihan oikeita Krunan kundeja siis.
Bergholmit muuttivat 1930-luvun vaihteessa osoitteeseen Meritullinkatu 23. Pohjoisrannan kuuluisalla luistinradalla, meren jäällä opeteltiin luistelemaan. Veljeksistä Nils oppi parhaiten ja hänestä tuli pikaluistelija, joka voitti Suomen mestaruuden juniorina.
SUOMEN SUURIN PEILI
Bergholmin lasitusliike muutettiin vuonna 1945 osakeyhtiöksi Oy Bergholm Ab. Täyden palvelun lasitusyrityksen toimitusjohtajaksi tuli Kurt Bergholm. Åke Bergholm toimi teknisenä johtajana. Heidän johdollaan asennettiin Tuomiokirkon kellotaulu ja uusittiin Stockmannin tavaratalon näyteikkunat sodan jälkeen.
Kruununhakalaisten lasimestarien osaamista on tarvittu useissa rakennuskohteissa Helsingissä, mutta myös muualla Suomessa ja naapurimaissa sekä idässä että lännessä. Bergholmin perheyritys on vastannut lasitustöistä muun muassa Aleksin, Elannon, Kaivotalon, Autotalon Aikatalon, Konservatorion ja Rautatieaseman lisäksi useissa pankkikonttoreissa. Lauttasaaren kirkon peilit ovat Vironkadun lasimestarien työtä.
Kruununhaassa Vironkadun ja Snellmaninkadun kulman ruokalaan toimitettiin vuonna 1958 silloin Suomen suurin peili, joka on yhä ehjänä paikoillaan. Valtava määrä lasia sen sijaan hajosi taivaan tuuliin Ruoholahdessa vuonna 1956 riehuneessa tulipalossa, joka tuhosi Bergholmin suuren lasivaraston lisäksi Suomen Kansallisoopperan kulissivaraston. Viiden vuoden ponnistelujen jälkeen onnistuttiin tänä kesänä tavaratalon näyteikkunoihin tuottamaan samanlaiset ruudut kuin niissä oli ennen sotaa. Ei ollut suinkaan pikku juttu saada uusia ruutuja paikoilleen - tarvittiin vähintään 10 miestä nostamaan tuollaista lasinpalaa, joka painaa noin 400 kiloa.
NELJÄNNEN POLVEN LASIMESTARI
Lasimestari Paul Bergholm aloitti Vironkadun vanhoissa tiloissa uuden yrityksen. Myyntivalikoimiin kuuluu monenlaista lasialan tarviketta saunanovista antiikkikehyspeileihin ja Tiffany-valaisimiin, joita tehdään myös tilaustyönä. Materiaalina käytetään tinaa lyijyn sijaan. Mutta totta kai lyijylasityöt kuuluvat Bergholmin perinteisiin.
Arkisia töitä ovat ikkunoiden lasitukset ja peilien kehystykset. Moni säröinen kristallimaljakko on hiottu uuden veroiseksi Vironkadun verstaassa. Vähän vaativampaa työn jälkeä voi ihailla vaikkapa Inarin saamelaismuseossa. Lasimestarin poika Paul Bergholm työskenteli jo kouluaikoinaan suvun lasitusliikkeessä ja opetteli vuosien varrella monenlaisia alan taitoja. Nuori ylioppilasmerkonomi siirtyi myöhemmin perheyrityksen pääkonttoriin myyntitehtäviin.
Nykyään lasitusliikkeellä on monenlaisia asiakkaita. Pitkän kokemuksen tuomaa monipuolista osaamista arvostetaan muuallakin kuin Espoossa. Paul Bergholmin siirryttyä sivummalle uusi lasialan osaaja Samu Sinisalo jatkaa suvun perinteikästä työtä sekä palvelee asiakkaita entiseen tapaan laadusta tinkimättä.
Bergholm on muun muassa toteuttanut Helsingin päärautatieaseman kellotaulun opaalilasiset viisarit sekä rautatieaseman väliseinän lyijylasityöseinät, mistä on muistona vesileima lasiseinien alalaseissa.